Aune-täti tuli tänään kylään. Kahvipöydässä suljin silmät ja kuvittelin järsiväni alumiinifoliota. Tällä tavoin vierailu tuntui hetken aikaa helpommalta sietää. Kidutuksessahan pahinta ei ole itse kipu, vaan se, että uhri ei tiedä loppuuko kärsimys koskaan. Kun tätä ajatusta ei enää siedä, ihminen tunnustaa mitä tahansa. Aune onneksi aina aikanaan lähtee.